Pohjimmiltaan luottokortilla tarkoitetaan maksuvälinettä, jolla kortin 
käyttäjä saa luottoa kortin myöntäneeltä yhtiöltä. Perinteiseen pankkikorttiin verrattuna kortilta ei veloiteta saman tien käyttäjän käyttämää rahasummaa, vaan ostokset laskutetaan käyttäjältä esimerkiksi kerran kuussa. Luonnollisesti erilaisia kortteja on niin paljon kun on luottoyhtiöitä aina isoista maailmanlaajuisista yhtiöistä pieniin yhtiöihin, joiden kortit käyvät vain esimerkiksi muutamissa liikkeissä tai tietyn ketjun liikkeissä. Korteissa on luonnollisesti eroja keskenään ja toiset kortit ovat parempia ja toiset ovat huonompia. Tähän vaikuttaa muun muassa korttien luottoraja sekä se, missä kyseistä korttia oikein voi käyttää.
Historiaa
Luottokorttien historia ulottuu aina 1800-luvun Yhdysvaltoihin asti, jolloin 
Hotel Credit Letter -niminen yhtiö alkoi tarjota luotolla hotellipalveluita 1800-luvun lopulla. Tästä luottokortit siirtyivät pikku hiljaa esimerkiksi polttoaineiden myyntiin. Nykymuotoinen kortti vakiintui 1940–50 luvulla, kun nykyaikainen Suomessakin hyvin suosittu Diners Club -kortti tuli markkinoille. Tämä jälkeen seurasi nopeasti esimerkiksi American Express. Näissä korteissa ei kuitenkin vielä ollut luotto-ominaisuutta. Perinteiset Mastercardin kaltaiset luottokortit tulivat vasta hieman myöhemmin markkinoille. Esimerkiksi Suomeen luottokortit tulivat 1960-luvulla, jolloin Luottokunnan OK-kortti laitettiin toimimaan. Itse kortit yleistyivät kunnolla kuitenkin vasta 1980-luvun puolessavälissä.
Minkälaisia erilaisia luottokortteja on?
Käytännössä kortteja on olemassa kahdenlaisia. Näistä puhutaan joko 
yleisluottokortteina tai erityisluottokortteina. Käytännössä yleisluottokortti tarkoittaa pankkien omia luottokortteja, jonka vuoksi niillä voi maksaa käytännössä missä vain ja milloin vain. Tyypillisä esimerkkejä tästä ovat Visa, Mastercard sekä jo edellä mainittu Diners Club. Erityisluottokortit ovat yllä mainitun kaltaisia kortteja, joilla voi maksaa ainoastaan jossakin tietyssä liikkessä tai myymälässä. Suomessa tämä käytännössä tarkoittaa huoltoasemia, jotka markkinoivat omia erityisluottokorttejaan kuluttajille. Luonnollisesti kuten jo nimestäkin voidaan päätellä, yleisluottokortti on selkeästi yleisin korttityyppi johtuen juuri niiden käytännöllisyydestä sekä helppoudesta, sillä kuluttajan ei tarvitse miettiä, missä kyseinen kortti käy ja miten sitä voi käytännössä käyttää. Nykyään erityisluottokorttien määrä onkin tippunut huomattavasti, sillä nykyään nuoretkin saavat helpommin luotto-ominaisuudella varustellun kortin käyttöönsä.
Millaisia kortteja tarkemmin oikein on olemassa?
Niin sanotut rinnakkaiskortit ovat kortteja, jotka on liitetty yhteen korttitiliin. Tällöin samaan tiliin voi liittyä useampi käyttäjä. Tyypillisiä käyttäjiä ovat esimerkiksi pariskunnat sekä perheet, joilla on yhteinen käyttötili esimerkiksi ruokaostoksia varten. Monet luottokortit lisäksi sisältävät kanta-asiakasohjelman, kuten S-Etukortti tai Finnair Mastercard. Tällöin kortilla tehdyt ostot kasvattavat suoraan myös kortin myöntäjän palveluiden bonus- tai pistesaldoa. Pankkikortti eli debit-kortti on kortti, jolla ostokset veloitetaan suoraan tililtä katevarauksen muodossa. Samassa kortissa voi olla pelkästään pankkiominaisuus tai sekä luotto- että pankkiominaisuus, mikäli kyse on luottokortista. Luonnollisesti korteissa voi myös olla muita erikoisominaisuuksia, mutta nämä ovat täysin korttikohtaisia ja yksilöllisiä.
Mikä on käytännössä pankkikortin ja luottokortin ero?
Suurin käytännön ero näiden välillä on ehdottomasti se, että kuluttaja voi kuluttaa halutessaan luotolla luottokortilla maksaessaan siinä missä pankkikorttia käyttäen kortti varaa katevarauksen heti käyttäjän tililtä. Käytännössä tämä johtaa siihen, että luottokorttia käytettäessä käyttäjällä on huomattavasti enemmän pelivaraa juurikin sen takia, että luottokorttilasku tulee vasta esimerkiksi kuukauden päästä. Tämä tarjoaakin erityisesti maksuaikaa. Luottokortit voidaan vielä eritellä niin sanottuihin maksuaikakortteihin, jotka eivät periaatteessa ole luottokortteja, mutta tarjoavat maksuaikaa esimerkiksi kuukauden tai kaksi ostosten maksuun ilman korkoa. Käytännössä maksuaikakortit ovat kuitenkin todella harvinaisia Suomessa nykypäivänä.
Miten luottokortin sitten saa?
Luonnollisesti luottokortin myöntämiseen vaikuttavat monet asiat, joiden 
perusteella luoton myöntävä yhtiö tekee päätöksen. Näitä ovat muun muassa hakijan maksuhäiriömerkinnät. Mikäli hakijalla on maksuhäiriömerkintä, voi luottokortin saaminen olla todella vaikeaa. Toinen tärkeä asia on hakijan tulot. Hakijan on huomattavasti helpompaa saada luottokortti, mikäli hänellä on vakituiset tulot, joilla luottopäätös on helpompi perustella. Ehdot riippuvat luonnollisesti täysin esimerkiksi pankista, mutta nämä ovat yleisiä ohjenuoria päätöstä tehdessä. Voidaankin sanoa, että täysin tarkkaa kriteeristöä kortin myöntämiselle ei oikeastaan edes ole. Luonnollisesti hakijan tulee kuitenkin olla vähintään 18-vuotias, sillä alle 18-vuotiaille ei yleensä myönnetä luottokorttia. Yritysluottokortteihin on lisäksi omat ehtonsa, kuten esimerkiksi se, miten pitkään kortin omistajan on täytynyt harjoittaa yritystoimintaa ennen kuin kortti voidaan myöntää käyttöön. Kortin käytöstä peritään lisäksi käyttömaksu, joka on usein vuosimaksu.
